Musiikki, joka täyttyy omalla elämälläni.
Melodia, joka heijastaa hetkellisiä tunteitani ja
hetken unohduksissa ollutta kaipuuta.
Tuntematonta ikävää ja
liian tuttua ikävää.
Vasaroiden iskut pianonkieliin haikeana nauhana,
jousen värinä viululla.
Ihan kuin se tuntisi minut.
Se ei tarvitse sanoja.
Kappale:
Truman Sleeps (1998)
Philip Glass
