Musiikki, joka täyttyy omalla elämälläni.
Melodia, joka heijastaa hetkellisiä tunteitani ja
hetken unohduksissa ollutta kaipuuta.
Tuntematonta ikävää ja
liian tuttua ikävää.
Vasaroiden iskut pianonkieliin haikeana nauhana,
jousen värinä viululla.
Ihan kuin se tuntisi minut.
Esityksen kauan odotettu ensi-ilta koitti lauantaina 19.11.2016.
Koko työryhmän valmistautuessa tunnelma teatterilla vaihteli kiihkeästä kuhinasta levolliseen keskittyneisyyteen. Kun viimeiset katsojat hieman ennen kello seitsemää astuivat tilaan, sai ilta alkaa.
Katsojat yhdessä esiintyjien kanssa todistivat ja loivat tilaan koko tunteiden kirjon.
Ensi-illan energia värähteli tilassa vielä pitkään.